96 prosenttia nettisivuista ei läpäise kansainvälisiä saavutettavuusstandardeja. Luku on pysynyt lähes samana vuodesta toiseen, vaikka standardit ovat olleet olemassa jo pitkään ja vaikka työkalut niiden tarkistamiseen ovat ilmaisia.
Saavutettavuus ei ole vaikea asia. Se on asia joka jätetään tekemättä.
Mitä saavutettavuus tarkoittaa käytännössä?
Noin 1,3 miljardia ihmistä maailmassa elää jonkin toimintarajoitteen kanssa. Näkövamma, kuulovamma, motorinen rajoite, tai vaikkapa pelkkä vanha puhelin huonossa valaistuksessa. Saavutettava sivusto toimii myös heille.
Kansainvälinen standardi on WCAG 2.1, joka on myös toistaiseksi EU:n virallinen lakiviite; lokakuussa 2023 julkaistu WCAG 2.2 on tulossa standardiksi arviolta vuoden 2026 aikana. Kaikki tämä voi kuulostaa byrokratialta kirjainyhdistelmineen, mutta käytännön virheet ovat arkisia: teksti on liian vaaleaa taustaan nähden, kuvilla ei ole tekstikuvausta, lomakekentillä ei ole selkeää nimeä. Nämä ovat asioita jotka sulkevat osan käyttäjistä ulos – ei vahingossa, vaan koska niitä ei ole jaksettu tehdä.
Kesäkuusta 2025 EU:n saavutettavuuslaki ja saavutettavuusdirektiivi laajensivat digitaalisen saavutettavuuden vaatimukset myös yksityisen sektorin palveluihin. Saavutettavuus ei siis ole enää pelkästään eettinen kysymys – se on lakisääteinen.
Miksi se on perinteisesti jäänyt tekemättä?
Rehellinen vastaus on aika yksinkertainen: saavutettavuuden kunnollinen toteuttaminen vie aikaa, ja ihmisen aika maksaa. Kun tehdään budjettirajoitteinen projekti, jotain jätetään pois. Saavutettavuus on ollut helppo jättää, koska sen puuttuminen ei näy välittömästi tuloksessa – ei ainakaan suurimmalle osalle käyttäjistä.
Web-kehittäjät tietävät mitä pitäisi tehdä. Useimmiten kyse ei ole osaamisen puutteesta vaan siitä, että asiakas ei halua maksaa siitä ja tekijä ei halua tehdä sitä omakustanteisesti.
Mitä tekoäly muuttaa tässä?
Käytän tekoälyä kaikkeen kehitystyössä. Myös saavutettavuudessa se on parhaimmillaan.
Kun pyydän tekoälyä toteuttamaan komponentin, voin samalla pyytää sitä tarkistamaan värikontrastit, lisäämään kuvien alt-tekstit, merkitsemään lomakekentät oikein ja varmistamaan että rakenne on semanttisesti järkevä ruudunlukijalle. Tämä ei kestä tunteja – se tapahtuu osana normaalia työtä.
Tekoäly ei tee saavutettavuudesta automaattista. Se tekee siitä helppoa. Ero on merkittävä. Aiemmin syy oli se, että “siihen ei ole aikaa”. Nyt se syy on poissa.
Tekoälyllä tuotettu koodi on juuri niin hyvää kuin tekijä määrittelee sen olevan. Jos pyydän saavutettavaa koodia, saan saavutettavaa koodia. Jos en pyydä, en saa. Vastuun siirto tekoälylle ei siis toimi – vastuu on edelleen tekijällä.
Entä argumentti että tekoälyllä tehty koodi on huonompaa?
Se on osittain totta. Tekoälyllä tuotettu koodi on harvoin niin täydellistä kuin kokeneen kehittäjän käsityönä kirjoittama koodi.
Mutta tämä ei ole oikea vertailu.
Oikea vertailu on se, mitä asiakas oikeasti saa rahoillaan. Ihmisen tekemä koodi on kallista koska ihmiseltä menee aikaa. Yritykset eivät ole valmiita maksamaan siitä, että sivusto on erinomainen jokaisella mittarilla erikseen. Käytännössä tuloksena on usein sivusto joka on teknisesti virheetön mutta jossa SEO on hoidettu puoliksi, saavutettavuus on unohdettu kokonaan ja sisältö on kirjoitettu kiireessä.
Tekoälyn avulla saa vietyä SEOn, saavutettavuuden, suorituskyvyn ja sisällön kaikki sille tasolle joka on parempi kuin suurin osa olemassa olevista sivustoista – murto-osalla hinnasta. Sivusto joka on 80% kaikilla mittareilla on parempi käytännön työkalu kuin sivusto joka on 100% yhdellä ja 10% muilla.
Mitä tekoäly ei vielä hoida?
Rehellisuuden nimissä: tekniset saavutettavuusvaatimukset ovat tekoälylle helppoja. Kognitiivinen saavutettavuus ja selkokielisyys ovat vaikeampia.
Selkokielinen teksti – lyhyet lauseet, tuttu sanasto, selkeä rakenne – vaatii ymmärrystä lukijasta. Tekoäly voi tuottaa selkokielistä tekstiä jos sitä pyydetään, mutta se ei automaattisesti tiedä milloin lukija tarvitsee sen. Tämä jää tekijän vastuulle.
Sama pätee kognitiiviseen saavutettavuuteen laajemmin: selkeä navigaatio, ennakoitava rakenne, tarpeeksi yksinkertainen kokonaisuus. Nämä ovat suunnittelupäätöksiä joita tekoäly voi tukea mutta ei korvata.
Tekninen perusta kuitenkin – kontrastit, alt-tekstit, semanttinen rakenne, lomakkeiden merkinnät – se hoituu. Ja se on se osa jossa suurin osa sivustoista epäonnistuu.
Lopuksi
Sivut huomiseksi toteuttaa kaikki saavutettavuusvaatimukset jotka pystytään toteuttamaan osana normaalia kehitystyötä. Ei siksi että laki vaatii, vaan koska niiden toteuttamatta jättäminen ei enää vaadi aikaa – se vaatii tietoisen valinnan olla tekemättä.
Mitä se tietoinen valinta kertoo palvelusta, sen lukija saa itse päättää.
Lue lisää: